Rippikoulujen toteuttaminen – vuoden kestävän työn tulosta

Konfirmaatio Lammin kirkossa, kesä 2021

Tässä blogikirjoituksessa Lammin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jenni Toivonen kertoo, millaista on järjestää rippikoululeirejä ja mitä se vaatii järjestäjiltä. Tänä vuonna Lammin seurakunnassa tarjotaan kolme rippileiriä, jotka pidetään kaikki Kaunisniemen leirikeskuksessa.

Rippikoulu päättyy yhteiseen juhlaan, konfirmaatioon, jota vietetään kirkossa. Suomessa lähes 80 % 15-vuotiaista nuorista käy vuosittain rippikoulun. Rippikoulu on siis tärkeä osa nuorten elämää. Konfirmaation saanut saa oikeuden mm. asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Nyt eletään vaalivuotta, ja tulevat seurakuntavaalit pidetään 20.11.2022: www.seurakuntavaalit.fi/seurakuntavaalit-2022 

Hyvän suunnittelun seurausta

”Rippikouluprosessi käytännössä alkaa siinä vaiheessa, kun edellisen kesän rippikoulut on saatu päätökseen. Siitä ei kovinkaan montaa viikkoa mene, kun aloitamme seuraavien suunnittelun”, toteaa Toivonen. Ilmoittautumiset seuraavalle vuodelle alkavat syys-lokakuussa ja sitä ennen on täytynyt olla jo suunniteltuna tarvittavat tapaamiset ja kokoontumiset – päivämäärien tulee olla lyötynä lukkoon.

Ilmoittautumisten jälkeen Toivonen jakaa nuoret, noin reilut 50, ryhmiin. Toivonen pyrkii ottamaan huomioon nuorten ryhmätoiveet. Ensimmäinen, iso yhteinen riparistartti pidetään marraskuussa, ja silloin nuorille kerrotaan, mihin ryhmään kukin on päätetty sijoittaa. Vuodenvaihteen jälkeen käytännössä alkavat kaikki ennakkotapaamiset, joita on yhteensä kolme tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana. Tapaamisiin sisältyy mm. osallistuminen jumalanpalvelukseen. Toukokuussa pidetään vielä oma niin kutsuttu rippikouluviikonloppu, joka on kaikille ryhmille yhteinen. Nuorille myös lähetetään erikseen leirikirje, jossa kerrotaan kaikki oleellinen ohjeistus koskien leirin kulkua. ”Rippikoulujen suunnittelu ja toteuttaminen käytännössä vie koko vuoden, ja ei siinä ole montaakaan taukoa välissä”, kertoo Toivonen.

Kaunisniemen leirikeskus tarjoaa hyvät puitteet rippikoululeireille

Pieniä muutoksia

Toivosella on kokemusta rippikoululeirien vetämisestä aina vuodesta 2006 asti. Hänen mukaansa rippikoulujen toteuttamisen sapluuna on pysynyt hyvinkin samanlaisena vuodesta toiseen. ”Se on ehkä hieman muuttunut, että minkä tyyppistä leikkiä muun muassa voidaan vetää nuorille”, pohtii Toivonen. Ennen rippikouluissa pystyttiin leikkimään siten, että nuoret olivat hyvinkin lähellä toisiaan, saatettiin istua sylikkäin taikka nuoret pitivät toisiaan kädestä. Koronapandemian myötä fyysisen etäisyyden pitäminen muihin tuli ehdoksi rippikoulusuunnittelussa. Toivonen katsoo, että nuoren ”oman tilan kaipuu” tai ”fyysisen tilan ottaminen” on nyt pinnalla, ja ”läheisemmät leikit” ovat poistuneet rippikouluohjelmistosta. Ei ole itsestään selvää, että kaikkia ennen vanhaan leikittyjä leikkejä voidaan leikkiä nykypäivänä. Ennen oli tapana, että leiripappi ja nuorisotyönohjaaja halasivat nuoret, mutta nyt se ei ole enää soveliasta. ”Ajat ovat muuttuneet hissukseen”, toteaa Toivonen.

Toinen asia on nuorten käyttämät teknologiset laitteet, joista erikseen täytyy aina muistuttaa, ettei niitä saa käyttää rippileirillä. ”Oman puhelimen saa toki ottaa mukaan, mutta bluetooth-kaiuttimet ja muut ei niin tärkeät laitteet on parempi jättää kotiin”, kertoo Toivonen. Puhelimet myös laitetaan iltaisin yösäilöön, jotta saadaan turvattua rauhallinen yö ja tarvittava lepoaika. ”Nuorten vanhemmat ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että otamme puhelimet pois. Se ei tee yhtään huonoa, jos he ovat hetken ilman niitä”, kertoo Toivonen.

Rippikoululaiset iltauinnilla, kesä 2021

”Loppupeleissä nuoret ovat nuoria, ja tässä ajassa, jona minä olen ollut mukana rippikoulu- ja nuorisotyössä, eivät he ole miksikään juuri muuttuneet - ehkä he ovat enemmän tietoisia omista oikeuksistaan”, pohtii Toivonen. Ammattilaisessa mielessä Toivonen katsoo, että tietoteknisiä taitoja on saanut harjoitella yhä enempi, sillä käytännössä kaikki asiat hoidetaan digitaalisesti. Vuonna 2006, Toivosen aloittaessa nuorisotyönohjaajana, hoidettiin ilmoittautumiset ja kutsut yms. täysin paperisesti – ”kirjepostia oli todella paljon”, muistelee Toivonen. 

Rippikoululeirillä on tavannut käydä vieraita esittäytymässä, mutta koronapandemian aikana ulkopuolisia vierailijoita ei ole otettu vastaan. Vaikka tänä kesänä olisikin mahdollista toivottaa vieraita tervetulleiksi, pääasiassa menemme omalla perusmiehityksellä: pappi, nuorisotyönohjaaja ja kanttori. 

Osasta rippikoululaisia tulee seuraavan vuoden isosia. Rippileirillä on mahdollista kertoa isostoiminnasta ja houkutella nuoria tulemaan isosiksi. ”On kuitenkin niin, ettei ’myymistä’ hirveästi tarvitse tehdä. Sitä huomaa nopeasti, ketkä ovat potentiaalisia nuoria isosiksi; ja usein he myös ottavat roolin omakseen”, toteaa Toivonen.

Mahdollisuuksien seurakuntatalo

Kun uusi seurakuntatalo valmistuu Lammilla, tulee olemaan ilo nähdä se aktiivisessa käytössä. ”Olisi ihanaa, jos uusi seurakuntatalo olisi houkuttelevan kutsuva, valoisa ja viihtyisä nuorille”, toteaa Toivonen ja jatkaa, että ”haasteena on kuitenkin jutut, joita suunnitellaan ja toteutetaan nuorille. Yläkoululaisille pitäisi olla enemmän seurakunnan nuorisotyön järjestämää toimintaa”. Toivosen mukaansa alkuun voi olla paljonkin kiinnostusta uutta seurakuntataloa kohtaan, mutta alkuviehätyksen mentyä jää nähtäväksi, löytävätkö nuoret seurakuntatalon omakseen. Iso kysymys on, millä ne nuoret saisi tulemaan ja pysymään?!

Havainnekuva Lammin uudesta seurakuntatalosta

Lammin seurakunnan alueella välimatkat ovat pitkiä, mikä on haaste nuorten osallistumiselle. ”Moni nuorista kulkee esimerkiksi koulukyydeillä. Se ei ole itsestään selvyys, että nuoret pääsevät iltasella tulemaan seurakuntatalolle”, miettii Toivonen.

Nykyisen seurakuntatalon tilat eivät ole kovinkaan yhteyttä rakentavat, kun taas uuden seurakuntatalon kohdalla on paljon puhuttu siitä, kuinka se olisi eräänlainen olohuone seurakuntalaisille - paikka kohdata ja tulla kohdatuksi. Toivonen näkeekin, että uusi seurakuntatalo mahdollistaa eri tavalla eri tilojen käytön samanaikaisesti. Tiloja on pystytty jaottelemaan siten, että saman katon alla voi olla useampiakin ryhmiä tekemässä omaa juttuaan ilman, että he häiritsisivät toisiansa.

Ei mikä tahansa nuorisotyönohjaaja

Toivoselle on tärkeää, esimerkiksi menneen ripariviikonlopun aikana, että hän pystyi olemaan tavallisesti niiden nuorten kanssa. ”Ei tarvinnut miettiä maskia, ei tarvinnut miettiä, miten tämä toteutetaan etänä”, kertoo Toivonen. Hänelle tärkeää on ollut se, että on pystynyt olemaan läsnä nuorten kanssa. Toivosen työhön kuuluvat käytännössä nuoret 7-vuotiaasta aina 18-vuotiaisiin asti, mutta kaikkein eniten hän saa iloa rippikoulun ympärillä olevasta toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Se on sydämen asia hänelle, toimiminen yläkoululaisten kanssa antaa Toivoselle eniten virtaa.

Nuorisotyönohjaaja Jenni Toivoselle
työskentely nuorten kanssa on sydämen asia

Toivoselle on merkittävää, että hän saa tehdä nimenomaan seurakunnan nuorisotyötä. ”Haluan pitää kirkon arvoja ja opetuksia esillä sekä kertoa niistä nuorille”, toteaa Toivonen ja jatkaa, että ”nykypäivän nuorille kristinuskon opetukset ovat melko vieraita”. Hänen mukaansa nuoret ovat ehkä kuulleet Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta käytännössä se on todella vierasta nuorille. Esimerkiksi Raamatun käytön opettamisen saa aloittaa täysin A:sta. Ja sitten kirkossa – täytyy ihan lähteä perusteista kertomaan, kuinka kirkossa käyttäydytään. Nuoret voivat mm. ihmetellä, mikä on virsikirja ja miten sitä käytetään. Toivonen huomauttaa, että haasteena voi olla jo pelkästään se, että miten me olemme ihan vain yhdessä suurella porukalla - perusolemista ja elämistä yhdessä pitää harjoitella.  ”Kyllä minä koen, että tänä päivänä olen yhtä lailla rippikouluopettaja kuin kasvattaja”, toteaa Toivonen. Hän tulee siinä sivussa tehneeksi myös kasvatustyötä. 

Toivonen näkee isona syynä ilmiölle yhteiskunnan maallistumisen, jolla voidaan tarkoittaa yhteiskunnan muuttumista siten, että uskonnolliset arvot ja instituutiot väistyvät ja ne korvautuvat ei-uskonnollisilla arvoilla ja maallisilla instituutioilla. Esimerkiksi Lammin kouluissa ei saa nykyään pitää vahvasti tunnustuksellisia aamunavauksia. ”Me voimme pitää niitä arvoja esillä, mutta emme voi lukea Raamatusta taikka lukea rukousta”, toteaa Toivonen. Hän kuitenkin iloitsee siitä, että ensi vuonna on tulossa Hakkalan yläkoulun ja lukion salihartauksia, joissa nuorten on ”mahdollisuus kuulla ihan oikeaa sanaa”. 

Teksti: Markus Monteiro Kartano, Lammin seurakunnan tiedotustyöryhmä