Kivikirkko

  VALOISAA ADVENTIN- JA JOULUNAIKAA! ”Ihmeellinen odotus mielen valtaa nyt, ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt. Vaikka saartaa pimeys metsää taloa, sydämeni avautuu kohti valoa.” (Anna-Mari Kaskinen) Joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla , on jälleen tuomassa toivoa ja valoa arkisen puuhailumme keskelle. Ja miten odotettua ja kaivattua tuo valon ja toivon sanoma onkaan tämän päivän koronapandemian keskellä kamppailevalle maailmallemme. Juhlan löytymiseksi ja onnistumiseksi on tärkeää, että sitä valmistellaan, siihen valmistaudutaan. Tähän adventtiaika meitä tämänkin, ehkä monella tapaa erilaisen joulun lähestyessä kutsuu. Se kutsuu pysähtymään ja hiljentymään. Se kutsuu meitä kyselemään itseltämme elämän tärkeitä kysymyksiä: Kuka oikeastaan olen? Mihin olen pyrkimässä? Miten tätä elämääni elän? Ja samalla se tahtoo virittää mielemme iloon ja kiitokseen siitä, että meille syntyi Vapahtaja. Adventtiaika valmistaa meitä joulunviettoon, se valmistaa vastaanottamaan sanomaa Joulun lapsesta, s

  Ei anneta harmauden lannistaa Kuva: Mitchell Hartley / Unsplash Marraskuu uhkaa imeä kaikki mehut. Täytyy oikein tietoisesti ponnistella ja pyrkiä keksimään piristäviä asioita, jottei harmaa vuodenaika pääse tyystin painamaan sohvan pohjalle. On hyvä patistaa itsensä liikkeelle, ulkoilla ja tehdä pieniä askareita. Olla yhteyksissä ystäviin. Kirkkovuoden lopulla kristikuntaa kehotetaan valvomaan. Ai vielä valvomaan, kun tuntuu että väsyttää koko ajan?! No, tällä tarkoitetaan tietynlaista hengellistä ja henkistä valpastumista ja herkistymistä. On hyvä tarkastaa, että tilivälit ovat kunnossa ”yläkerran Isäntään”. On tärkeää tiedostaa elämän hauraus ja lyhyys.   Meidän päivämme ovat luetut, siis eläkäämme nyt kun vielä voimme, koko hengen, sielun ja ruumiin kyllyydestä. Voi, kun osaisimmekin elää päivämme kiitosmielellä ja tyyneydellä ainaisen valittamisen tai hermoilun sijaan! Parhaimmillaan tämä valvominen voi johtaa meidät sellaiseen vireeseen, ettei sisäinen barometrimme ole niin