Tekstit

Tervetuloa Sekakuoro 5G:n laulajaksi!

Kuva
Sekakuoro 5G tuo laulajat yhteen korona-aikana Tervetuloa Sekakuoro 5G:n laulajaksi!  Laulakaa Herralle uusi laulu Kevät on inspiroivaa aikaa. Silloin aurinko alkaa paistaa ja lämpötilat kohota. Pian myös luonto alkaa heräämään, monesti myös ihmiset aktivoituvat keväällä liikkumaan luonnossa, palaamaan vanhaan harrastukseen tai aloittamaan uuden harrastuksen. Peruspositiivisena ja eteenpäin katsovana ihmisenä haluankin pitää tämän tekstin iloisissa ja eteenpäin katsovissa asioissa. Talven selkä alkaa kohta taitettu ja pimeys voitettu. Olemme pikku hiljaa matkalla kohti pääsiäistä jolloin Jeesus Kristus nousi haudastaan isänsä luo. ”Aurinko tanssii halleluja, Jeesus on noussut haudastansa” (Virsi 942). Tämä virsi saattaisi olla normaalisti meneillään olevien viikkojen kuoroharjoituksissa. Myös monessa muussa virressä viitataan kevääseen, kevään odotukseen tai säähän. ”Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa, Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa” (Vir

Kaipauksesta kinkereillä

Kuva
  Kaipauksesta kinkereillä Kinkerit ovat olleet merkittävä osa maalaisseurakuntien elämää kevätkaudella. Nyt emme voi kokoontua koteihin, mutta eihän tämä aika vie kaipuuta ja tarvetta uskon asioihin ja yhteyteen mihinkään, pikemminkin lisää tarvetta epävarmuuden lisäännyttyä. Niinpä tämä tapa, jossa verkot mahdollistavat ihmisten välisen yhteyden, on otettava kokeiltavaksi nyt kinkereillekin. Onhan päämääränä kristittyjen yhteyden, ja syvimmiltään Jumalan yhteyden vahvistuminen haastavassa ajassa. Kun ennen vanhaan kinkereillä saattoi mennä koko päivä, ja viime vuosina pari-kolme tuntia illassa, tänä vuonna kinkerit ovat kompakti pakkaus, noin puolen tunnin tilaisuus verkossa ja sitä seuraava yhteinen keskustelu seuraavana pyhänä. Eivätkä kinkerit ole ihan perinteiset aiheen valinnankaan suhteen, useinhan kinkereiden aihepiiri valitaan Raamatusta tai kirkollisesta elämästä. Tänä vuonna päätimme ottaa aiheeksi ”kaipauksen kipu ja kauneus”, pohdimme tämän ajan haasteita yksinäisyyden ja

Nooan arkki – konsertin syntytarina

Kuva
Verkkokonsertti su 31.1.2020 klo 18, Lammin seurakunnan Facebook-sivut Syksyllä 2020 tuli eteeni tilanne että pitäisi alkaa toteuttaa Sibelius-Akatemian maisterivaiheen opinnäytemessua tai -konserttia. Kysäisin Sami Laulajaiselta, jonka kanssa toteutimme keväällä Luomiskertomus-konsertin, että haluaako hän toteuttaa jonkun toisenkin kokonaisuuden. Hän oli heti mukana. Keskustelimme vaihtoehdot ja haarukoimme aikataulumahdollisuuksia. Päädyimme Nooan arkki -nimiseen konserttiin. Samoihin aikoihin kyselin säveltäjäystävältäni Aki Lappalaiselta, haluaisiko hän osallistua konsertin kasaamiseen jollain osuudella, vastaus oli myöntävä. Aki kirjoitteli minulle joulukuun puolella, että pitäisikö aloittaa säveltäminen, olihan konserttiajankohdaksi suunniteltu jo tammi-helmikuun vaihdetta. Hän inspiroitui vedenpaisumuksesta ja alkoi säveltää elokuvatemaattista materiaalia. Itse otin kopiot Raamatusta Nooan arkin sivuilta ja aloin tehdä karkeaa suunnitelmaa kappaleista. Samana iltana otin kitaran

Kirkkoherralta: Valoisaa adventin- ja joulunaikaa!

Kuva
  VALOISAA ADVENTIN- JA JOULUNAIKAA! ”Ihmeellinen odotus mielen valtaa nyt, ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt. Vaikka saartaa pimeys metsää taloa, sydämeni avautuu kohti valoa.” (Anna-Mari Kaskinen) Joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla , on jälleen tuomassa toivoa ja valoa arkisen puuhailumme keskelle. Ja miten odotettua ja kaivattua tuo valon ja toivon sanoma onkaan tämän päivän koronapandemian keskellä kamppailevalle maailmallemme. Juhlan löytymiseksi ja onnistumiseksi on tärkeää, että sitä valmistellaan, siihen valmistaudutaan. Tähän adventtiaika meitä tämänkin, ehkä monella tapaa erilaisen joulun lähestyessä kutsuu. Se kutsuu pysähtymään ja hiljentymään. Se kutsuu meitä kyselemään itseltämme elämän tärkeitä kysymyksiä: Kuka oikeastaan olen? Mihin olen pyrkimässä? Miten tätä elämääni elän? Ja samalla se tahtoo virittää mielemme iloon ja kiitokseen siitä, että meille syntyi Vapahtaja. Adventtiaika valmistaa meitä joulunviettoon, se valmistaa vastaanottamaan sanomaa Joulun lapsesta, s

Siunattu harmaus

Kuva
  Ei anneta harmauden lannistaa Kuva: Mitchell Hartley / Unsplash Marraskuu uhkaa imeä kaikki mehut. Täytyy oikein tietoisesti ponnistella ja pyrkiä keksimään piristäviä asioita, jottei harmaa vuodenaika pääse tyystin painamaan sohvan pohjalle. On hyvä patistaa itsensä liikkeelle, ulkoilla ja tehdä pieniä askareita. Olla yhteyksissä ystäviin. Kirkkovuoden lopulla kristikuntaa kehotetaan valvomaan. Ai vielä valvomaan, kun tuntuu että väsyttää koko ajan?! No, tällä tarkoitetaan tietynlaista hengellistä ja henkistä valpastumista ja herkistymistä. On hyvä tarkastaa, että tilivälit ovat kunnossa ”yläkerran Isäntään”. On tärkeää tiedostaa elämän hauraus ja lyhyys.   Meidän päivämme ovat luetut, siis eläkäämme nyt kun vielä voimme, koko hengen, sielun ja ruumiin kyllyydestä. Voi, kun osaisimmekin elää päivämme kiitosmielellä ja tyyneydellä ainaisen valittamisen tai hermoilun sijaan! Parhaimmillaan tämä valvominen voi johtaa meidät sellaiseen vireeseen, ettei sisäinen barometrimme ole niin

Vielä kerran kyyneleet pyyhitään

Kuva
  Pyhäinpäivän sanomassa korostuvat ihmiselämän vastapoolit. Suru ja kiitos kulkevat käsi kädessä. Yhtäältä olemme kaikki saman kuolevaisuuden lain äärellä ja monet tuoreeltaan menettäneet rakkaansa kuolemalle. Toisaalta kristittyinä saamme tähyillä tuonpuoleiseen rauhan maahan ja luottaa siihen, että läheisellämme on kaikki siellä hyvin Jumalan huomassa. Me emme usein osaa suhtautua kuolemaan. Eikä tarvitsekaan. Ei kuolemaa pidä yrittää ajatella kepeästi ja kuvitella, että meidän täytyisi olla reippaita sen edessä. Ei täydy. Vaikka pyrimme korostamaan sitä, että kuolema on luonnollista ja osa elämää, on sen todellisuus meille erittäin kipeää kohdattavaksi. Monesti se tuntuu luonnottomalta ja epäreilulta. Meihin on istutettu sellainen liekki, että suuntaudumme aina kohti elämää ja vastustamme kuolemaa viimeiseen asti. Kun toivoa ei ole enää annettu, silti vielä jossain sydämen sopukassa palaa hentoinen toivon liekki: jospa sittenkin rakkaani saisi vielä elää. Kun kuolema sitten saapu
Kuva
  Esittelyssä Jenni Toivonen, uusi/vanha nuorisotyönohjaajamme! Moikka! Olen Jenni Toivonen, 37-vuotias neljän lapsen äiti ja yhden miehen vaimo Lammilta. Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja kirkon nuorisotyönohjaaja, johon valmistuin Järvenpään Diakonia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2005. Tämän jälkeen olen ehtinyt tehdä nuorisotyönohjaajan töitä muutamassa eri seurakunnassa. Nuorisotyönohjaajan virkaan tänne Lammille minut valittiin keväällä 2011, jolloin ehdin tehdä töitä noin vuoden verran, kunnes jäin äitiyslomalle. Nyt reilun kahdeksan vuoden vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen olen palannut virkaani Lammin seurakunnan työntekijätiimiin nuorisotyönohjaajaksi. Työnkuvaani Lammin ja Tuuloksen alueilla kuuluu kaikki seurakunnan järjestämä nuorisotyö 6-18-vuotiaille. Rippikoulut haukkaavat siitä suuren osan, koska rippikoulussa on paljon muitakin kokoontumisia kuin vain viikon rippileiri kesällä. Lisäksi säännöllisempää toimintaa ympäri vuoden ovat esimerkiksi alakouluikäiste