Tekstit

Diakoniatyöntekijä?

Kuva
Diakoniatyöntekijä? Mitä sinä teet muuten nykyään? - Olen töissä Lammin seurakunnassa. - Ai, mitä sinä siellä teet? - Olen diakonityöntekijä, teen diakoniatyötä. - Okei… Niin siis mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä diakoni oikein tekee? Mitä diakoni/diakonissa sitten tekee? Diakoniatyö on monipuolisuudessaan vaikeasti määriteltävää työtä. Usein selitän sen lyhyesti kirkon auttamistyöksi, mutta mitä se tarkoittaa oikeastaan käytännössä? Välillä leirejä, retkiä, kerhoja, piirejä, hartauksia ja tapahtumia, mutta entä se arkityö? Tässä kuvaus yhdenlaisesta diakoniatyöntekijän työpäivästä. Asiakastapauksissa kaikki faktat ja nimet on muutettu, mutta kokemukset on yhdistelty todellisista kohtaamisista. Ovi diakoniatyössä Kun tulen aamulla työpaikalle, juon kahvit meidän seurakuntatalon työntekijöiden kahvihuoneessa ja kuulen samalla, missä muut ovat? Onku joku lomilla tai peräti sairaslomalla? Mitä on tulossa viikon mittaan? jne. Kahvin jälkeen vetäydyn työhuoneeseeni ja pian oven takana se

Hartauskirjoitus: Lähimmäinen

Kuva
  Rebekka Huttunen (Kuva vuodelta 1982) Sunnuntaina 29.8. eli 14. sunnuntai  helluntaista evankeliumiteksti on Markuksen evenkeliumissa luvussa 12: 41 - 44. Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi. Kirkkomme opetuksen mukaan Jeesus oli elämällään  ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Hyvät teot lähimmäisten hyväksi ovat parasta, mitä voimme tehdä. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena. Minul

Lammin kirkon korjaus vuosina 1918-1920

Kuva
Lammin kirkon korjaus vuosina 1918-1920: kotiseutuneuvos Kaisu Koskue pitämässä juhlaesitelmää Lammin kirkossa su 22.8.2021 Lammin kirkon sisäosat ennen paloa Palo Lammin kirkko ja tapuli paloivat sisällissodan loppupuolella 29. 4. 1918. Tämä palo liittyy Tuuloksen Syrjäntaan taisteluun ja sen jälkinäytökseen. Täällä ollut saksalaisosasto sytytti ennen perääntymistään punaisten asevarastona olleen tapulin tuleen ja palava tapuli sytytti kirkon tervatun paanukaton. Tapulin ja kirkon tulipalo sai riehua vapaasti, sillä kirkonkyläläiset pelkäsivät Syrjäntaan taistelun toisintoa Lammillakin ja he lähtivät pakoon etupäässä Evolle ja Padasjoen Auttosille saakka. Lammin kirkko palon jälkeen   Lammin seurakunta oli jo vuonna 1910 hankkinut uuden paloruiskun, joka ”warmasti voi lähettää wettä kirkon harjalle”. Vanhan ruiskunsa seurakunta myi Lammin kunnalle. Uusi ruisku paloi tapulissa ja kuka sitä olisi käyttänytkään, kun Kirkonkylä oli lähes tyhjä. Palanut kirkko Palanut kirkko oli korjattu j

Striimaajan työpäivä

Kuva
Striimauksen  äänilähde,  pääkamera ja lisäkamerat  Koronapandemian johdosta jumalanpalveluksiin ja muihin seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin tuli kokoontumisrajoituksia. Haastavassa tilanteessa oli miettivä uusia toimintatapoja, yksi merkittävimmistä on ollut striimausten eli suorien nettilähetysten aloittaminen. Iso vaikeus oli siinä, ettei kenelläkään seurakunnan työntekijöistä ollut juuri lainkaan kokemusta nettilähetysten tekemisestä. Striimattujen lähetysten toteuttaminen onkin ollut pitkä oppimatka, ja  aikaa myöten  lähetykset ovat huomattavasti kehittyneet. Alkuvaiheessa jumalanpalvelukset nauhoitettiin, editoitiin ja julkaistiin myöhemmin samana päivänä. Haittana oli työläs editointi- ja julkaisuprosessi ja pohjimmiltaan se, ettei kukaan pystynyt seuraamaan jumalanpalvelusta reaaliajassa. Striimaajan työpöytä - teippirullaa tarvitaan paljon UUDEN OPPIMISTA Ongelmaa lähdettiin ratkaisemaan asteittain hankkimalla uutta viestintäteknologiaa seurakunnan käyttöön. Panostimme

Musiikkiharrastus tuo iloa elämään

Kuva
Seppo Mäkinen harrastaa huilunsoittoa Muutama pyhä sitten eläkkeellä oleva Seppo Mäkinen oli toteuttamassa jumalanpalvelusta Lammin kirkossa. Mäkinen soitti huilua urkuparvella, ja kanttori Hanna-Leena Toivola puolestaan oli urkujen parissa. Tilanteesta poikkeuksellisen teki se, että Mäkinen esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti soittaen huilua – lähestulkoon tyhjässä kirkossa, vaikkakin suoraa lähetystä internetistä seurasi runsas joukko. Toivola kertoi, että Mäkinen oli rohkeasti päättänyt lähteä harjoittelemaan uuden musiikki-instrumentin soittamista. Mäkisen harrastuksesta nousi muutama mielenkiintoinen kysymys esille: Miten uusi musiikki-instrumentti valikoitui? Mitä soittaminen hänelle ylipäätänsä merkitsee? Esitin kysymykset huilistille itselleen. ALKUSYSÄYS HARJOITTELULLE Mäkinen teki uransa ATK-päällikkönä Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Eläkkeellä hän ollut nyt noin 13 vuotta. Neljä vuotta sitten hänestä tuli leski. – Ja siinä mielessä koronakaranteeni oli tavallista pahemp

Tervetuloa Sekakuoro 5G:n laulajaksi!

Kuva
Sekakuoro 5G tuo laulajat yhteen korona-aikana Tervetuloa Sekakuoro 5G:n laulajaksi!  Laulakaa Herralle uusi laulu Kevät on inspiroivaa aikaa. Silloin aurinko alkaa paistaa ja lämpötilat kohota. Pian myös luonto alkaa heräämään, monesti myös ihmiset aktivoituvat keväällä liikkumaan luonnossa, palaamaan vanhaan harrastukseen tai aloittamaan uuden harrastuksen. Peruspositiivisena ja eteenpäin katsovana ihmisenä haluankin pitää tämän tekstin iloisissa ja eteenpäin katsovissa asioissa. Talven selkä alkaa kohta taitettu ja pimeys voitettu. Olemme pikku hiljaa matkalla kohti pääsiäistä jolloin Jeesus Kristus nousi haudastaan isänsä luo. ”Aurinko tanssii halleluja, Jeesus on noussut haudastansa” (Virsi 942). Tämä virsi saattaisi olla normaalisti meneillään olevien viikkojen kuoroharjoituksissa. Myös monessa muussa virressä viitataan kevääseen, kevään odotukseen tai säähän. ”Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa, Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa” (Vir

Kaipauksesta kinkereillä

Kuva
  Kaipauksesta kinkereillä Kinkerit ovat olleet merkittävä osa maalaisseurakuntien elämää kevätkaudella. Nyt emme voi kokoontua koteihin, mutta eihän tämä aika vie kaipuuta ja tarvetta uskon asioihin ja yhteyteen mihinkään, pikemminkin lisää tarvetta epävarmuuden lisäännyttyä. Niinpä tämä tapa, jossa verkot mahdollistavat ihmisten välisen yhteyden, on otettava kokeiltavaksi nyt kinkereillekin. Onhan päämääränä kristittyjen yhteyden, ja syvimmiltään Jumalan yhteyden vahvistuminen haastavassa ajassa. Kun ennen vanhaan kinkereillä saattoi mennä koko päivä, ja viime vuosina pari-kolme tuntia illassa, tänä vuonna kinkerit ovat kompakti pakkaus, noin puolen tunnin tilaisuus verkossa ja sitä seuraava yhteinen keskustelu seuraavana pyhänä. Eivätkä kinkerit ole ihan perinteiset aiheen valinnankaan suhteen, useinhan kinkereiden aihepiiri valitaan Raamatusta tai kirkollisesta elämästä. Tänä vuonna päätimme ottaa aiheeksi ”kaipauksen kipu ja kauneus”, pohdimme tämän ajan haasteita yksinäisyyden ja