Tekstit

Kirkkoherralta: Valoisaa adventin- ja joulunaikaa!

Kuva
  VALOISAA ADVENTIN- JA JOULUNAIKAA! ”Ihmeellinen odotus mielen valtaa nyt, ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt.   Vaikka saartaa pimeys metsää taloa, sydämeni avautuu kohti valoa.” (Anna-Mari Kaskinen)   Joulu, Vapahtajamme syntymäjuhla , on jälleen tuomassa toivoa ja valoa arkisen puuhailumme keskelle. Ja miten odotettua ja kaivattua tuo valon ja toivon sanoma onkaan tämän päivän koronapandemian keskellä kamppailevalle maailmallemme. Juhlan löytymiseksi ja onnistumiseksi on tärkeää, että sitä valmistellaan, siihen valmistaudutaan.   Tähän adventtiaika meitä tämänkin, ehkä monella tapaa erilaisen joulun lähestyessä kutsuu. Se kutsuu pysähtymään ja hiljentymään. Se kutsuu meitä kyselemään itseltämme elämän tärkeitä kysymyksiä: Kuka oikeastaan olen? Mihin olen pyrkimässä? Miten tätä elämääni elän? Ja samalla se tahtoo virittää mielemme iloon ja kiitokseen siitä, että meille syntyi Vapahtaja. Adventtiaika valmistaa meitä joulunviettoon, se valmistaa vastaanottamaan sanomaa

Siunattu harmaus

Kuva
  Ei anneta harmauden lannistaa Kuva: Mitchell Hartley / Unsplash Marraskuu uhkaa imeä kaikki mehut. Täytyy oikein tietoisesti ponnistella ja pyrkiä keksimään piristäviä asioita, jottei harmaa vuodenaika pääse tyystin painamaan sohvan pohjalle. On hyvä patistaa itsensä liikkeelle, ulkoilla ja tehdä pieniä askareita. Olla yhteyksissä ystäviin. Kirkkovuoden lopulla kristikuntaa kehotetaan valvomaan. Ai vielä valvomaan, kun tuntuu että väsyttää koko ajan?! No, tällä tarkoitetaan tietynlaista hengellistä ja henkistä valpastumista ja herkistymistä. On hyvä tarkastaa, että tilivälit ovat kunnossa ”yläkerran Isäntään”. On tärkeää tiedostaa elämän hauraus ja lyhyys.   Meidän päivämme ovat luetut, siis eläkäämme nyt kun vielä voimme, koko hengen, sielun ja ruumiin kyllyydestä. Voi, kun osaisimmekin elää päivämme kiitosmielellä ja tyyneydellä ainaisen valittamisen tai hermoilun sijaan! Parhaimmillaan tämä valvominen voi johtaa meidät sellaiseen vireeseen, ettei sisäinen barometrimme ole niin

Vielä kerran kyyneleet pyyhitään

Kuva
  Pyhäinpäivän sanomassa korostuvat ihmiselämän vastapoolit. Suru ja kiitos kulkevat käsi kädessä. Yhtäältä olemme kaikki saman kuolevaisuuden lain äärellä ja monet tuoreeltaan menettäneet rakkaansa kuolemalle. Toisaalta kristittyinä saamme tähyillä tuonpuoleiseen rauhan maahan ja luottaa siihen, että läheisellämme on kaikki siellä hyvin Jumalan huomassa. Me emme usein osaa suhtautua kuolemaan. Eikä tarvitsekaan. Ei kuolemaa pidä yrittää ajatella kepeästi ja kuvitella, että meidän täytyisi olla reippaita sen edessä. Ei täydy. Vaikka pyrimme korostamaan sitä, että kuolema on luonnollista ja osa elämää, on sen todellisuus meille erittäin kipeää kohdattavaksi. Monesti se tuntuu luonnottomalta ja epäreilulta. Meihin on istutettu sellainen liekki, että suuntaudumme aina kohti elämää ja vastustamme kuolemaa viimeiseen asti. Kun toivoa ei ole enää annettu, silti vielä jossain sydämen sopukassa palaa hentoinen toivon liekki: jospa sittenkin rakkaani saisi vielä elää. Kun kuolema sitten saapu
Kuva
  Esittelyssä Jenni Toivonen, uusi/vanha nuorisotyönohjaajamme! Moikka! Olen Jenni Toivonen, 37-vuotias neljän lapsen äiti ja yhden miehen vaimo Lammilta. Olen koulutukseltani sosionomi (AMK) ja kirkon nuorisotyönohjaaja, johon valmistuin Järvenpään Diakonia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2005. Tämän jälkeen olen ehtinyt tehdä nuorisotyönohjaajan töitä muutamassa eri seurakunnassa. Nuorisotyönohjaajan virkaan tänne Lammille minut valittiin keväällä 2011, jolloin ehdin tehdä töitä noin vuoden verran, kunnes jäin äitiyslomalle. Nyt reilun kahdeksan vuoden vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen olen palannut virkaani Lammin seurakunnan työntekijätiimiin nuorisotyönohjaajaksi. Työnkuvaani Lammin ja Tuuloksen alueilla kuuluu kaikki seurakunnan järjestämä nuorisotyö 6-18-vuotiaille. Rippikoulut haukkaavat siitä suuren osan, koska rippikoulussa on paljon muitakin kokoontumisia kuin vain viikon rippileiri kesällä. Lisäksi säännöllisempää toimintaa ympäri vuoden ovat esimerkiksi alakouluikäiste

Kirkkoherralta - Hyvää syksyä!

Kuva
”Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa. Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa. Maa täyteydessänsä tuo sadon ajallaan, se antaa hedelmänsä ja kutsuu korjaamaan.”  (Virsi 575:3) Kesä lomineen, erilaisine kokemuksineen ja tapahtumineen on takana. Poikkeuksellisen kevään jälkeen saimme onneksi viettää sen jo vähän vapaammin ja nauttia auringon lämmöstä, ystävien tapaamisesta, luonnon lukemattomista ihmeistä. Nyt elämme sadonkorjuun aikaa, talveen varustautumisen aikaa, arkea. Iltojen pimetessä tuntuu hyvältä sytyttää kynttilöitä kertomaan valosta, Isän Jumalan rakkaudesta, toivosta, jota hän Jeesuksessa meille jokaiselle tarjoaa. Kynttilän liekkiä katsellessa mieleen hiipii kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä on ollut ja myös luottamusta siihen, että Isän hoidossa on turvallista elää koronaviruksen aiheuttaman epävarmuuden ja huoltenkin keskellä alkaneen syksyn edetessä. Lammin seurakunnan syystoiminnan kausi tarjoaa monenlaista ohjelmaa niin Lammilla kuin Tuulok

Kesävalvojana Lammin kirkossa

Kuva
Kesävalvoja Oskari Arola Lammin kirkossa Lammin kirkon kesävalvojana toimii Oskari Arola , 19, joka kertoo tässä blogitekstissä omasta työnkuvastaan. Arola huomasi seurakunnan Facebookissa julkaistun työpaikkailmoituksen ja päätti hakea tehtävään. Hakuaikaan hän oli vielä suorittamassa loppuun asepalvelustansa ja mahdolliset kesätyöt olivat mielessä. Kesävalvojan tehtävä monin tavoin vaikutti Arolasta erinomaiselta vaihtoehdolta, sopien hänen omiin aikatauluihinsa ja sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Seurakunnassa toimiminen on Arolalle entuudestaan tuttua. – Useampaan kertaan olen ollut isosena nuorten varhaisleireillä ja muutaman kerran rippileireillä. Lisäksi olen ollut hautausmaalla hommissa kahden viikon työjaksossa kolmisen vuotta sitten, muistelee Arola. Arola kokee kesävalvojan työn kiinnostavana. – Ehdottomasti ajattelin, että tämä on lähellä omia mielenkiinnon kohteita. Olen kokenut omaksi tämän seurakuntatoiminnan ja työympäristö on todella muka

Marjaana - laulaminen tuo hyvää ihmisille

Kuva
Marjaana Viitala (os. Korpela) on lammilainen esiintyjä, opiskelija, vaimo ja perheenäiti. Moni paikallinen tuntee Marjaanan hänen kauniista äänestään ja esiintymisistään kirkoissa ja juhlissa. Hänen perheeseensä kuuluvat kolme lasta ja aviomies. Tällä hetkellä Marjaana opiskelee lähihoitajaksi viimeistä vuotta. Aiemmin hän on toiminut pitkään maatalouslomittajana. Kysyttäessä musiikista, Marjaana toteaa musiikin olleen aina elämässä läsnä. ”Musikaalisuus on tullut isän kautta. Kun olin lapsi, isä kuljetti Hämeenlinnaan musiikkiopistolle joka viikko, jossa soitin pianoa ja kävin teoriatunneilla”, Marjaana kertoo. ”Olisithan sä varmaan ihan hyvä pianisti, jos sä vähän harjoittelisit, isä sanoi. No, en malttanut harjoitella”, Marjaana naurahtaa. ”Sitten kun kasvoin vähän isommaksi, niin laulu tuli vaihtoehdoksi - ja se oli oma juttu. Pitihän senkin eteen töitä tehdä, mutta se oli mielekkäämpää.” Marjaana on opiskellut laulamista Hämeenlinnassa musiikkiopistossa ja myöhemmin jatkoi