Seurakunnan varhaiskasvatuksen työn monipuolisuus voi päästä yllättämään

Monesti on joutunut jopa perustelemaan, miksi lastenohjaaja tekee ns. täyttä työaikaa viikossa. ”Eihän niillä ole kuin muutama kerho viikossa; vähän leikkivät lasten kanssa ja opettavat lapsia leikkaamaan viivaa pitkin.”

Voikin tulla yllätyksenä, että vähissä ovat nykyään ne kerrat, kun viivaa pitkin leikataan. Kädentaitoja harjoittelemme kyllä paljon; maalaamme, piirrämme, kokeilemme erilaisia taiteen tekemisen tekniikoita, leivomme, kylvämme ja kyllä; myös harjoittelemme saksien käyttöä. Lastenohjaajien suunnitteluajasta meneekin yllättävän paljon aikaa kerhojen kädentaitojen suunnitteluun. Se otetaan huomioon viikkotyöajan suunnittelussa.

Ja siitä ”vähän” leikkimisestäkin olemme jo luopuneet: me leikimme. Ja paljon. Usein olemme siivet selässä mukana keijuprinsessojen etelänmatkoilla tai passin tarkastajina lentokoneessa ja joskus myös lentokapteeneina. Usein pääsemme myös ravintoloihin asiakkaaksi tai lääkärin vastaanotolle. Välillä leikki kestää vähemmän aikaa, välillä pidempään. Lapsille on myös aina yhtä hämmentävää se, ettemme oikeasti asu kerhossa, vaikka siellä on oikeakin keittiö ja sohva. Emme myöskään nuku kerhossa, vaan omissa sängyissämme oikeissa kodeissamme, huolimatta siitä, että välillä päiväunia ”nukummekin” sohvalla lasten leikeissä. Leikkiin mukaan heittäytyminen on osa työtämme, niin kuin leikki itsessään on lasten työtä.

Mietimme, kuinka saisimme kerrottua tässä blogissa lyhyesti siitä mitä muuta kuuluu työhömme varhaiskasvatuksessa. Listasimme kaikkia niitä tilaisuuksia ja tilanteita, joita olemme itse suunnitelleet tai joissa olemme olleet yhteistyön muodossa mukana viimeisen kerhovuoden aikana. Monista tilaisuuksista ja tapahtumista olemme postanneet Facebookiin tai Instagramiin kivoja kuvia ja iloisia tekstejä. Mutta tässä samalla ajatuksissamme nousi esille se, että kuvat ovat tosiaankin otettu ja laitettu sosiaaliseen mediaan juuri niistä hetkistä, kun tapahtuma on käynnissä, valmisteltu, rakennettu tai viimeistelty. Niissä ei näy se, kuinka esimerkiksi lapsille ja lapsiryhmille valmisteltavassa joulunäytelmässä käsikirjoituksesta ei ole vielä hajuakaan, vaikka ”ensi-ilta” on jo viikon päästä. Kanttoreille ei ole vielä etsitty laulunsanoja, roolivaatteet roikkuvat kellarissa tai kuinka jännityksellä odotamme milloin nuppineuloilla, ja ilmastointiteipillä kattoon kiinnitetyt kankaat romahtavat viritelmistämme. Niissä kuvissa ei näy myöskään se, kuinka esimerkiksi juuri joulun lähestyessä monet tilaisuudet puskevat samaan aikaan päälle ja kuinka se vaikuttaa välillä, pinnan kiristyessä, meidän lastenohjaajien keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä jokaisen omaan stressitasoon. Ja kuinka lopulta juuri ennen h-hetkeä stressi vapautuu näyttämön verhon takana kauhean kikatuskohtauksen muodossa. Ehkäpä juuri näistä hetkistä pitäisi myös enemmän somettaa.

Työ seurakunnan varhaiskasvatuksessa on nimenomaan vaihtelevaa. Siihen kuuluu päivä- ja perhekerhojen ohjaamisen ohella paljon valmistelutyötä, suunnittelua ja yhteydenpitoa yhteistyökumppaneihin sekä myös paljon varhaiskasvatuksen työalueen toimistotyötä: mainostamista, kalenterin ylläpitoa, talouden seurantaa, materiaalien hankkimista yms.

Korona- aika oli myös oma lukunsa. Silloinkaan emme ”levänneet laakereilla” vaikka kerhotoiminta oli hetkittäin seis. Aika toi mukanaan meille haastetta, mutta se myös toisaalta pakotti opettelemaan erilaista työskentelytapaa. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki oli sen vaivanarvoista ja hyvillä asioilla on tapana jäädä elämään.  Hyödynnämme opittua osaamista nyt työssämme. Esimerkiksi nykyaikaisen tekniikan käyttö antaa mahdollisuuksia, vaikka mihin.

Kirkon varhaiskasvatus elää myös muutoksen aikaa. Vaikka nykyisellekin kerhotoiminnalle ja pitkään jatkuneille tilaisuuksille ja tapahtumille, kuten joulu- ja pääsiäisnäytelmille sekä vuodesta toiseen suositulle enkelikirkolle, on aina paikkansa, vaatii työ silti jatkuvaa muuntautumiskykyä ja entistä enemmän halua suunnitella erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia. Se vaatii välillä sellaisia kolhuja ja kokeiluja, jotka todetaan toimimattomiksi, mutta myös niitä onnistumisen elämyksiä, joita esimerkiksi tänä keväänä koimme, kun järjestimme Lasten taidenäyttelyn yhdessä päivähoidon lasten kanssa. Hyvä palaute, onnistuneet tilaisuudet, ihanat kerholaiset ja mahtava työtiimi ovat meillekin niitä voimavaroja, joilla taas täytämme mielihyvin jatkossakin viikkotyötuntejamme. (Ja seuraajien someseiniä.)

Teksti ja kuvat:

Lastenohjaajat Sanni Jaakkola, Anni Papinkivi ja Elina Selinummi

Taitto:

Markus Monteiro Kartano, tiedottaja

Kivikirkko / Toukokuu 2023