Diakoniatyöntekijä?

Diakoniatyöntekijä?

Mitä sinä teet muuten nykyään? - Olen töissä Lammin seurakunnassa. - Ai, mitä sinä siellä teet? - Olen diakonityöntekijä, teen diakoniatyötä. - Okei… Niin siis mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä diakoni oikein tekee?

Mitä diakoni/diakonissa sitten tekee?

Diakoniatyö on monipuolisuudessaan vaikeasti määriteltävää työtä. Usein selitän sen lyhyesti kirkon auttamistyöksi, mutta mitä se tarkoittaa oikeastaan käytännössä? Välillä leirejä, retkiä, kerhoja, piirejä, hartauksia ja tapahtumia, mutta entä se arkityö? Tässä kuvaus yhdenlaisesta diakoniatyöntekijän työpäivästä. Asiakastapauksissa kaikki faktat ja nimet on muutettu, mutta kokemukset on yhdistelty todellisista kohtaamisista.

Ovi diakoniatyössä

Kun tulen aamulla työpaikalle, juon kahvit meidän seurakuntatalon työntekijöiden kahvihuoneessa ja kuulen samalla, missä muut ovat? Onku joku lomilla tai peräti sairaslomalla? Mitä on tulossa viikon mittaan? jne. Kahvin jälkeen vetäydyn työhuoneeseeni ja pian oven takana seisookin sovittu asiakkaani eli Mirja. Hänen miehensä Jussi on saanut kolmannen sydänkohtauksen muutama päivä sitten. Kohtaus oli samalla alle 60-vuotiaan Jussin viimeinen, ja hautajaisjärjestelyt pitäisi kai aloittaa tai on aloitettu. Pyydän Mirjan sisään ja keskustelemme noin kolmevarttia. Mirja puhuu synkkiä asioita siitä, kuinka ei jaksaisi enää elää. Lapset ovat ainut syy elämisen jatkamiseen. Sanat eivät riitä. Pariskunnan toimeentulotuki on mennyt Jussin tilille, johon Mirjalla ei ole käyttöoikeutta. Asioiden selvittämisessä voi mennä aikaa, ja jääkaappi ammoittaa tyhjyyttä. Kirjoitan Mirjalle ostoluvan kauppaan ja annan eu-ruokaa ja muistutan, että aina saa ottaa yhteyttä ja tulla juttelemaan.

Seurakunnan eläkeläisten kerho kokoontumassa pitkän koronatauon jälkeen 27.8.2020. Kerhoon saapui 26 eläkeläistä, ja vetäjänä toimi diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari.
Seurakunnan eläkeläisten kerho kokoontumassa
pitkän koronatauon jälkeen 27.8.2020.
Kerhoon saapui 26 eläkeläistä, ja vetäjänä toimi
diakoniatyöntekijä Jürgen Skaffari (vasemmalla ylhäällä). 

Konehommia diakoniatyössä

Käyn läpi sähköpostit. Tulostan muutaman paperin kalenterini väliin, jotta muistaisin ne. Sovin leirin suunnittelupalaverin, vastaan soittopyyntöön; ”Milloin ehtisit tavata?”, käsittelen ostoslaskut jne. Tulostan lisää muutaman asian, osittain kolmeen kertaan, koska ongelmia tulostuksen kanssa. Lyön loppuun iltapäivän eläkeläisten kerhon ohjelman ja mietin epätoivoisesti siihen muutaman virren ja yritän kasata pientä hartautta.

Kerhoisäntä

Iltapäivällä pidän eläkeläisten kerhoa. Juttelen muutaman sanan pitopalveluemäntien kanssa ja siirryn salin puolelle. Paikalla on mukavasti väkeä, suurin osa naisia, onneksi muutama mieskin on tullut joukkoon. Aloitamme ruokavirrellä ja nautimme yhdessä hyvän soppa-aterian sekä pullakahvit. Tunnelma on mukavan rento ja juttelen kahvien lomassa Kirstin ja Annen kanssa, joiden pöytään olen istunut. Anne on jäänyt hiljattain leskeksi ja lapset asuvat muualla. ”Kuka huomaa ja milloin, jos kaadun vaikka kotona yksin?” Kysymys vetää hiljaiseksi ja pistää miettimään asioita. Lupaan palata kysymykseen myöhemmin, vaikka kotikäynnin merkeissä. Sen jälkeen pidän reilun puolen tunnin ohjelman. Aloitamme virrellä, jatkan hartaudella, jonka jälkeen juttelemme syksyn tulosta sekä kaikesta syksyyn liittyvistä ja tulevista asioista. Toivotan hyvää loppuviikkoa ja lähden kohti työhuonettani. Reilun tunnin päästä tulisi vielä yksi asiakas.


Lammin seurakunnan Ruskamatka Muonion maisemissa 2021

Hartauksia diakoniatyössä

Selailen Raamattua työhuoneessani: Mitä sanoisin omaishoitajille, kun tapaamme ensi viikolla? Tuttu Psalmi 23 osuu silmiin: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.”

Päivän päätteeksi tapaan vielä Ossin. Hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja viimeisimmän masennusjakson aikana raha-asiat ovat menneet täysin solmuun. Toivottomuus kuuluu kolmekymppisen miehen äänessä: ”En ikinä selviä.” Lisäksi äiti on sairastellut paljon ja siskolla on avioero edessä. Mielessäni kaikuu: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa…”

Diakoniatyöntekijä tekee työkseen monipuolista auttamistyötä. Tässä vaiheessa voikin ajatella, että mikä sitten erottaa diakoniatyön sosiaalityöstä (muukin kuin pienempi palkka/ajaton työaika/tehtävien laajuus)?

Diakonit (sosiaalialan) ja diakonissat (terveysalan) ovat ammattilaisia, joilla on kirkonalan pätevyys. He tekevät ennaltaehkäisevää työtä auttaen ja tukien yksilöitä sekä perheitä erilaisissa elämäntilanteissa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen perustuen kukin sen mukaan, mihin pystyy, osaa ja on mahdollisuus. Parhaimmillaan he ovat jollekkin toiselle pienen matkaa rinnalla kulkijoita sekä tukijoita elämän kuoppaisella tiellä.

Taloudellisen auttamisen näkökulmasta diakoniatyö on viimesijainen auttajataho, oikeastaan se viimeinen luukku, josta pientä avustusta voi saada ilman suurta byrokratian ratasta. Kaikesta huolimatta yhteistyötä tehdään hyvin tiiviisti virallisten auttajaverkostojen kanssa.

Diakoniatyöntekijän kanssa voi sopia henkilökohtaisen tapaamisajan, jolloin keskusteluapua on tarjolla kiireettömässä ympäristössä, joko työntekijän työhuoneessa, kysyjän kodissa tai vaikka jossain kahvilassa kahvikupin ääressä. Diakonian voidaankin näin ollen ajatella olevan sosiaalityötä täydentävää työtä joustavuutensa ansiosta.

Tarvitsetko sinä apua?

Voit olla tarvittaessa yhteydessä Lammin seurakunnan diakoniatyöntekijään:


Jürgen Skaffari
diakoniatyöntekijä
jurgen.skaffari@evl.fi
040 804 9504
Katariinantie 2
16900 Lammi


Teksti: Jürgen Skaffari, diakoniatyöntekijä
Kuvat: Canva Pro - Pääkuva, Sinikka Hakala - Eläkeläisten kerho, Jürgen Skaffari - Ruskamatka

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kivennavan Pyhän Pietarin kirkko 1808–1939

Lepää Herrasi huomassa - Sari Kristiina Järä (28.04.1970 - 04.07.2022)

Uusi seurakuntatalo - rakennusprojektin tilannekatsaus