Siirin elämää karantienis

Siirin elämää karantienis 

Seurakunta-aktiivi Asta Granat-Tapaila kirjoittaa lammilaisesta, 80-vuotiaasta "Siiristä" (nimi on muutettu) ja siitä, millaista on elämä nykyisten poikkeusolojen aikana. Teksti on kirjoitettu Lammin murteella.

Torstai. Vekkari soitti aamul jo kello viis ninkun jokahiin torstai kun pit

halliin mennä kuuleks – uimaan. Mutta nyt se ei ollukkan auki ja Siiriä

äköitti kun ei muistannu kelloa kientiä. Turhan aikain ylösnousu. Eikä

ehtool ollu kuoroharjotustakan. Sit olttiin tälkertaa karantienis koko sakki

ja vallankin mee vanhat. Kun tul se virus.

Mitäs sit nyt sitten tehliän kun ei voi mihkään mennäkkän, aanail Siiri.

Pyhä ol eles ja kevät , nin että ruokota vois huoniet ja jos vuovais tellätä

noi välillään olliet nuotit mappiin. Kiirutta ol ollu nin että olvat jiäniet ihan

hoitamati. Monta monituist mapilliist niit jo ol.

Siiri telläs kansiot ja nuotit pikkukammarin laattialle

kun siin ol tilaa hanttierata. Sulas sovus Bachit ja Händelit sun muut. Kun Siiri

niit aikans kattel, alko laulun luikku ”Anna sydän avara, anna sieluun tuulla--

Olhan sit oltu kirkkokuoros jo mahlottoman kauan. Ja jotakin tuulta täss nyt

tarvittas.

Mutta ilman kahviet ei työstä tulis mitiä ja Siiri turahutti pari kupilliist

ja horas ne äkisti.

Samall tul kolme puhelua ja Siiri istahti niit kuuntelien. Siin men

toista tuntia ja kun naapurin Selma sano kävelliens 5 kilometria justiinsa,

Siiri piätti pistiä paremmaks ja men tallukoimaan sinne harjuun oitis ja

kävell vähä enempi kun Selma, elikkä kuus.

Luvas olis huomenis kuulemma poutain päivä nin että sillon täytyniä tuu-

letella täkit, tyynynvaarut ja polsterit. Kuv vaa aurinkokin räkittäs. Ja tehlä

papuruokaa koko viikoks. Siltapaa. Eikä taaskaan tullu tehtyä yhtikes mitiä.

Ei mitiä.

Pöyläll ol kasa ristisanalehtisiä, joihin Siirin koura ain tarttu ihan vaan itteksien.

Tuntitolkul niit Siiri täyttel ja ehtoo tul aina vihaseen. Ja telkas ol ne dekkarit,

joita Siiri kattel öistämöihin. Nin tiä men karantienis olo.

Ja nuotitkin siin varttu – huonien laattial. Ei ollu kiiruun kunaa.

Omituiset ei tulliet kattoon Siiriä kun ne pölkäs, että muori saa taulin. Ne

soittel vaan ja kysel onko Siiril ruokaa kaapis. Hm, Siiri itte kävi viel kaupas

ja tyyräs siel muun väen kauaks ittestiän Sano niille että on vanha , muttei

viel kopuli. Ja pit käsiniet käles.

Ol jo kolmas torstai ja Siiri ihmettel ettei saanu mitiä aikaseks. Ol

ihan holipompeli olo, mutta tul sentien rukoiltua jok´ikiin päivä. Nin että

Jumala antas kurimuksen loppua ja piästäs tavanomasen arkiomen viettoon.

Ja kun kuoros sentiän ol, nin Siiri laulo  Siit tul onnelliin olo.

Asta Granat-Tapaila